Ogg-formaatin keksijä Christopher Montgomeryllä on huonoja uutisia hifisteille: musiikin jakelu 24-bittisinä 192 kHz:n äänitiedostoina on turhanpäiväistä, koska siitä ei ole mitään hyötyä nykyisiin järjestelmiin verrattuna.

Tämänhetkinen standardihan on 16-bittinen 44,1 kHz:n tai 48 kHz:n näytteenottotaajuudella tallennettu ääni eli lyhennettynä 16/44,1. Yksin jo luvuista näkee, että 24/192 on varmasti parempi, eikö niin?

Vaan ei. Montgomery listaa pitkässä jutussaan monta seikkaa, joiden seurauksena 24/192:n äänentoisto on kehnompi kuin 16/44,1:n. Puhumattakaan siitä, että se vie kuusinverroin tilaa.

Ihminen kuulee 20 – 20 000 Hz äänet, joten ylärajan ylittäminen 400 prosentilla on turhaa. On fyysisesti mahdotonta kuulla moisia ääniä. On myös niin, että kuuloalueen ylittävillä taajuuksilla esiintyvä harmoninen särö sössii alempienkin taajuuksien ääniä. Lisäksi ylinäytteistämisen tuoma hyöty voidaan saavuttaa jo ääntä tallentaessa, eikä sitä tarvita enää itse äänitiedostossa.

24-bittiselle resoluutiolle on kyllä käyttöä, mutta lähinnä musiikin tuotannossa. Se helpottaa työskentelyä ja jättää pelivaraa, mutta kun on aika lähettää äänet ulos studiosta, 16-bittisyys riittää kaikkiin tarkoituksiin. Kyse ei ole kompromissista.

On tietenkin ihmisiä, jotka väittävät kuulevansa eroja 24/192- ja 16/44,1-äänien välillä. Montgomery suhtautuu heihin osapuilleen samalla tavalla kuin tiedeyhteisö ilmastonmuutoksen kiistäjiin: "Asiasta on kiistaa ainastaan audiofiiliyhteisöissä."