Toimituksen postilaatikkoon perjantaina kolahtaneeseen PS Vita -käsikonsoliin on vaikea suhtautua. Se on tehokkain taskuun mahtuva pelikone koskaan, mutta riittääkö se älypuhelinten ja tablettien ristipaineessa? Tässä ensimmäiset kokemuksemme laitteesta.

Pelaamisen maailma on muuttunut parin viime vuoden aikana valtavasti, kun monet pelaavat älypuhelimilla ja tableteilla. On vaikea enää kuvitella kantavansa taskussa erillistä pelikonetta, kun pikkupelailu sujuu hyvin jo valmiiksi taskussa kulkevalla älypuhelimella.

Yhtä vaikea on sulattaa taskupelien maksavan kymmeniä euroja, kun tyypillinen App Storen tai Android Marketin peli maksaa pari euroa – tai yhä useammin on kokonaan ilmainen.

Näillä ajatuksilla on moni teilannut PS Vitan jo ennen julkaisua, varsinkin kun Japanissa sen myynti on ensimmäisen viikon jälkeen notkahtanut pahasti.

Pelaajan kone

Kaikesta negatiivisuudesta huolimatta peliharrastajana pitää olla iloinen siitä, että on ilmestynyt aivan oikea, erittäin tehokas kannettava pelikone, jolla voi pelata muutakin kuin kiukkulintuja ja muuta kasuaalihöttöä. Ei ole kovin räikeää liioittelua sanoa PS Vitan olevan kuin Playstation 3 taskussa.

Ensivaikutelma on vakuuttava. Vitan runko on tukevaa tekoa ja työn jälki sekä näyttää että tuntuu viimeistellyltä. Olemuksessa on aimo annos ylellisyyttä ja haluttavuutta.

Kokoa laitteella on selvästi enemmän kuin tyypillisellä älypuhelimella, muttei suinkaan samoissa mitoissa kuin vaikkapa iPadilla, vaikka Vita onkin selvästi sitä paksumpi.

Juhlava näyttö

Hyvä ensivaikutelma saa vahvistuksen, kun Vitan viiden tuuman ja 960 × 544 pikselin oled-näyttöön tulee pienen odottelun jälkeen kuva. Se on kirkas ja äärimmäisen tarkka. Siitä huolimatta, että se ei ole aivan yhtä tarkka kuin iPhone 4S:n näyttö, jos mittapuuksi otetaan pikseleitä tuumalla. Vitalla niitä on 220, iPhone 4S:llä 326.

Kapasitiivinen kosketusnäyttö ottaa kosketukset vastaan herkästi ja tunnistaa hyvin kahden sormen eleet. Tuntuu kuin Vitaan olisi yhdistetty kaikki mahdolliset ohjaustavat.

Loiviin kuppeihin upotetut nelisuuntainen ristiohjain sekä neljä toimintanappia loksahtavat hyvin peukkujen alle. Niiden alla olevien analogisten tattien herkkyys vaatii hieman enemmän totuttelua. Yläreunassa on lisäksi kaksi olkanappia.

Perinteisten konstien lisäksi pelejä voi ohjata kosketusnäytöltä tai Vitaa kallistelemalla, joten teoriassa olisi täysin mahdollista nähdä Vitalla käännöksiä iOS:n ja Androidin peleistä. Angry Birdsiä odotellessa siis.

Omalaatuisin, mutta hyvin toimiva ohjaustapa on Vitan selkäpuolella oleva liukas ja herkkä kosketuslevy, jota hivellään samaan tapaan kuin läppäreiden hiiren korvikkeita.

Vahvasti vääntöä

Potkua koneessa on kiitettävästi neliytimisen ARM A9 -prosessorin ja 512 megatavun keskusmuistin ansiosta. Massamuistina käytetään Sonyn omia, vain Vitalla toimivia muistikortteja, mikä tuntuu hieman vanhanaikaiselta, vaikka pelit sinänsä voi ostaa suoraan PSN Storesta.

Testiin tullut Vita toimii wlanin yli, mutta saatavilla on myös 3G-malli. Kameroita on iPadin tapaan kaksi, toinen edessä ja toinen takana. Kuvanlaatu 640 × 480 pikselin kameroissa ei ole varsinkaan sisätiloissa kaksinen.

On sille pelejäkin

Pelivalikoiman selkeä lippulaiva on Uncharted: Golden Abyss. Se on ehtaa Unchartedia, eli Indy-henkistä seikkailua, jossa avainsana on elokuvamaisuus. Pelissä on käytössä kaikki mahdolliset Vitan ohjaustavat, jopa siinä määrin, että se tuntuu ajoittain itsetarkoitukselliselta kikkailulta. Yhtä kaikki, seinillä kiipeillessä reitin näyttäminen suoraan ruudulta sormella on omalla tavallaan veikeää.

Golden Abyss on tavallaan kuin Uncharted 1.5, eli ei se aivan toisen ja kolmannen osan graafiseen loistoon pääse, mutta on silti kertaluokkaa vaikuttavampaa jälkeä kuin missään muussa käsikonsolin pelissä tähän asti, älypuhelimista ja tableteista puhumattakaan.

Toinen näyttävä tapaus on Wipeout 2048, joka on lähes yksi yhteen samanlainen kuin sama peli PS3:lla. Vaikuttavaa Wipeoutissa on sen herkeämätön nopeus ja ruudunpäivitys, joka ei notkahda kertaakaan riippumatta siitä, mitä ruudulla tapahtuu.

Taustalevyllä ohjaamista käytetään oivallisesti koko perheen pelissä Little Deviants. Pikku pirulaisia liikutetaan muun muassa muljauttelemalla niiden alla olevaa maastoa taustalevyä hivelemällä tai räiskitään kameran avulla ympäröivässä kämpässä yhtäkkiä lenteleviä veijareita. Pelissä on ainakin osattu ottaa ilo irti Vitan monipuolisuudesta.

Samankaltaista kikkailua on Reality Fightersissa, jossa kameralla ensin otetaan omasta pärstävärkistä kuva taistelijalle, minkä jälkeen sille luodaan hauskalla hahmoeditorilla kroppa ympärille ja vaatteet päälle. Taistelu tapahtuu kamerasta näkyvässä ympäristössä, mikä tuntuu hieman keinotekoiselta temppuilulta, varsinkin kun taistelijoiden tekemistä on vaikea seurata, kun kuvakulma ei pysy aloillaan. Tuskinpa Reality Fightersia kovin vakavamieliseksi mättöpeliksi on tarkoitettukaan, mutta ohjelmaleluna se on veikeä.

Everybody's Golf on tuttu jo PS3:lla eikä vaikuta erityisesti käyttävän Vitan erikoisuuksia. Hauska ja monipuolinen kevytgolf siitä huolimatta.

Modnation Racers: Roadtrip on kevyttä kaahailua modattavilla mikroautoilla hieman Mario Kartien hengessä.

Tuttua tavaraa on myös suomalaisen Housemarquen Super Stardust Delta, joka on hyvin samanlainen kuin PS3:n Super Stardust HD. Hauska arcaderäiskintä siitä huolimatta ja jälleen erinomainen näyttö siitä, miten teknisesti vaikuttavaa jälkeä Vitalla saa aikaan.

Pelien ehdoilla

Vitan muista sovelluksista Near on erikoinen Google Mapsin ja peli- sekä kaverihaun yhdistelmä. Se näyttää sisäänrakennetun GPS:n ja 3G-yhteyden avulla lähellä olevat kaverit ja muun peliseuran. Koska laitteita ei tässä maassa vielä montaa ole, palvelun toimivuutta ei pystynyt vielä testaamaan.

Videoiden toisto kärsii tuettujen formaattien vähyydestä. Esimerkiksi PS3:lta Vitalle siirretyt avshd-videot eivät toimineet, kuten eivät myöskään mkv-tiedostot. Sen sijaan digikuvien katselu on silkkaa juhlaa tarkalta ja hienosti värit toistavalta näytöltä, jonka katselukulmatkit ovat kiitettävät laajat ilman, että kontrasti laimenisi tai sävyt vääristyisivät.

Vitan selain ei ole aivan ajan tasalla. Se tukee toki zoomailua kahden sormen eleillä, mutta sivujen piirtyminen näytölle on tuskaisen hidasta. Toiminnallisuudeltaan se on lähes samanlainen kuin PS3:n selain.

Ensituntuman perusteella Vitasta ei ole samanlaiseksi yleiskoneeksi kuin moderneista älypuhelimista ja tableteista, mutta jos tavoite on ollut tehdä uusimman sukupolven pelikonsoleiden kanssa lähes rinta rinnan kilpaileva, teknisesti vaikuttava taskussa kulkeva pelikone, niin siinä on jo näillä näytöillä onnistuttu hyvin. Aika näyttää, miten pitkälle se riittää.

Testit jatkuvat.