Langattomat verkot nopeutuvat N450-tukiasemien myötä. Kyseessä ei ole uusi standardi, vaan vanhan tekniikan puitteissa tapahtuva nopeushyppäys. Mutta onko tästä iloa käyttäjille? Ja ennen kaikkea: säilyykö yhteensopivuus? Aloitamme mittaukset.

450 megabitin siirtonopeuksiin teoreettisesti pystyvät langattomat N450-tukiasemat ja verkkosovittimet tihkuvat tehtailta kauppoihin. Kokeilemme, onko ero vanhaan 300 megabitin n-verkkoon merkittävä.

Langaton 802.11n-määritelmää noudattava verkko on ollut arkipäivää jo hyvän aikaa, mutta yksikään tuote ei vielä tue standardin teoreettista suurinta siirtonopeutta, eli 600 megabitin sekuntivauhtia. Nopeimmat tuotteet ovat toistaiseksi olleet vauhdiltaan 300 megabittiä sekunnissa.

Buffalon AirStation HighPower N450 Gigabit Wireless Router, kryptisemmältä nimeltään WZR-HP-G450H, on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa. Tietokoneeseen asennettavia sovittimia sen sijaan on alkanut tulla myyntiin vasta nyt.

Markkinoille on viivästelyjen jälkeen saapumassa 450 megabitin vauhdilla viestiviä verkkosovelluksia. Valmistajista ensimmäisten joukossa on Buffalo, jolla on jo 450 megabitin vauhdilla toimiva tukiasema ja verkkosovitin myynnissä.

Alamme tutkia, minkä verran Buffalon laitteet todellisuudessa nopeuttavat verkon toimintaa 300 megabitin nopeudella toimivaan verkkoon verrattuna. Ensisijaisesti selvitämme, onko 450 megabittiin päivittäminen kannattavaa.

Parkkihalliin mittaamaan

Otimme testiin Buffalon N450-tukiaseman ja usb-sovittimen, jotka käyttävät kumpikin kolmea antennia saavuttamaan maksimissaan 450 megabitin nopeuden.

Vertauluaitteeksi on saapumassa Zyxeliltä toinen N450-tukiasema. Lisäksi vertaamme tiedonsiirtonopeutta Buffalon vanhempiin 300-megaiseen tukiasemaan sekä usb-sovittimeen. 

Kun toinen tukiasema saapuu käsiimme loppuviikosta, pystytämme testipisteen perjantai-iltana Sanoma Magazinesin parkkihalliin Helsingin Munkkivuoressa. Öisen parkkihallin alin kerros on paremmin suojattu häiriösignaaleilta kuin testilaboratoriot, joissa MikroBitin mittaukset yleensä suoritetaan.

Mittaamme 5 gigahertsin taajuusalueella molempien verkkosovittimien vauhdin ftp-tiedonsiirrolla kunkin tukiaseman kanssa. Mittaukset suoritetaan kahdelta etäisyydeltä ja osa mittauksista suoritetaan myös 2,4 gigahertsin taajuusalueella.

Voisiko niissä olla eroja?

Väitteet 450 megabitin siirtonopeudesta herättävät ainakin aluksi skeptisyyttä. Teoreettiset ja todelliset tiedosnsiirtonopeudet ovat usein kaukana toisistaan.

Kuluttajaolosuhteissa tehdyt mittaukset ovat osoittaneet, että jopa korkeamman taajuusalueen 300 megabitin n-verkot ovat jääneet usein vain hieman yli 100 megabitin nopeuteen tiedonsiirrossa. Suojatuissa olosuhteissa parempien laitteiden siirtovauhdit ovat nousseet yli 200 megabittiin, mutta kovin lähelle 300 megabittia ei ole päästy.

Ennakko-oletuksenamme on siis se, että mikäli testattavien tuotteiden laitteisto ja ohjelmisto on laadukasta, saattaa mittauksissa viimein rikkoutua 300 megabitin haamuraja. Täydet 450 megabittiä jää varmasti vielä haaveeksi, mutta optimistimmat voivat jännätä, päästäänkö 400 megaan asti.

Todennäköisesti 450 megabitin laitteiden saapuminen markkinoille ei aiheuta kauppareissua niille, jotka ovat jo päivittäneet 300 megabittiin. Vanhaa, tukkoista ja hidasta 56 megabitin g-verkkoa käyttävälle ero uuden ja vanhan välillä on todennäköisesti jo erittäin houkuttava.

Palaamme asiaan, kunhan pääsemme mittauksiin asti.

Mistä verkkojen eroissa olikaan kyse?

Wlan-verkot käyttävät 2,4 gigahertsin ja 5 gigahertsin taajuusalueita tiedonsiirtoon. Kummallakin alueella on tietty määrä 20 megahertsin levyisiä kanavia. Kukin tukiasema toimii tietyllä kanavalla, ja varaa sen omaan liikenteeseensä.

Kun kanavaa käytetään, myös sitä edeltävä ja siitä seuraava kanava täyttyvät osittain häiriöliikenteestä, joten jokainen tukiasema vie käytännössä aina vähintään kolme kanavaa kerralla.

Vanhan 802.11g-standardin mukainen 56 megabitin verkko käytti pelkästään yhtä kanavaa matalammalla taajuusalueella. 802.11n-verkot voivat käyttää kahta vierekkäistä kanavaa. Ne voivat myös toimia ahtaan matalamman taajuusalueen lisäksi korkeammalla taajuusalueella, jossa kanavia on selvästi enemmän.

Yksi täysi kahden kanavan levyinen 802.11n -verkko voi siirtää yhdellä antenniparilla maksimissaan 150 megabittiä sekunnissa. Nopeampiin 300, 450 ja 600 megabitin nopeuksiin päästään lisäämällä antenneja ja hyödyntämällä eri antennien hieman eri aikaan perille saapuvia heijastesignaaleja.

450 megabittiin päästään kolmella antenniparilla. 600 megabitin vaatimia neljän antennin laitteita ei vielä ole markkinoilla. Nopeudet ovat puhtaan teoreettisia maksimituloksia, sillä olosuhteet eivät koskaan ole täydellisiä.

Tukiasema karsii kanavia automaattisesti

Mikäli matalammalla taajuusalueella toimiva 802.11n-verkon tukiasema huomaa mitään muuta radioliikennettä koko taajuusalueella, se tiputtaa välittömästi toisen 20 megahertsin kanavan pois käytöstä.

Koska matalampi taajuusalue on erittäin yleisesti käytössä lähes kaikkialla asutuilla alueilla, ei matalammalla taajuusalueella voida käytännössä kuin piilopirtissä metsän keskellä saavuttaa n-verkossa kuin puolitetut 75, 150, 225 tai 300 megabitin teoreettiset maksiminopeudet.

Tähän perustuu se, että teemme mittauksemme parkkihallissa maan alla. Radiohiljaisuudessa pääsemme lähimmäs niitä eroja, joita laitteilla on mahdollista saavuttaa.

Huone täynnä hälinää

Maksiminopeudet koskevat langattomassa verkossa aina kahden laitteen välistä liikennettä. Siinä, missä kupariverkossa voi vaivatta reitittää useampia 100 megabitin tai 1 gigabitin yhteyksiä useiden laitteiden välillä, langattomassa verkossa vain yksi laite voi viestiä kerrallaan. Puheenvuorot jakelee tukiasema, joka käskee kaikkien muiden aina olla hiljaa, kun yksi laite lähettää pakettinsa.

Mitä useampi asiakaslaite verkolla on, sitä hitaampaa on kaikkien liikenne. Hitaampia verkkostandardeja käyttävät laitteet, kuten 2,4 gigahertsin n-verkossa toimiva vanha g-verkkoa käyttävä asiakaslaite, hidastavat muiden liikennettä vielä enemmän.

Lomittain sijaitsevat toiset langattomat verkot mutkistavat asiaa entisestään, eikä tilannetta helpota se, että langattoman verkon voi piilottaa käyttäjien näkyvistä, mutta niiden liikenne häiritsee muiden verkkojen toimintaa silti. Laajempi 5 gigahertsin taajuusalue on n-verkolle aina parempi vaihtoehto, jos asiakaslaitteet sen vain hallitsevat.

Vaikka N450-tukiasemia onkin ollut tarjolla, sovittimet ovat olleet toistaiseksi vähissä. Buffalon AirStation N450 USB 2.0 Wireless Adapter eli WLI-UC-G450 on ensimmäinen kauppoihin ehtinyt malli.

Paremmissa kahden taajuusalueen tukiasemissa on mahdollisuus pitää yhtä aikaa päällä matalammalla taajuudella g-verkkoa ja ylemmällä taajuudella n-verkkoa, joka on modernisoituvaan kotiin paras keskitie taaksepäin yhteensopivuuden ja nopeiden yhteyksien välillä.

Matalamman taajuuden n-verkon ainoa etu korkeampaan taajuuteen on parempi kuuluvuus seinien läpi. Koska n-verkko osaa hyödyntää heijastesignaalit, tämän merkitys on pienempi kuin aiemmissa verkkostandardeissa. Isommissa tiloissa saattaa kuitenkin tämän vuoksi olla käyttöä matalamman taajuuden n-verkolle.

Langatonta verkkoasiaa siis luvassa lähiaikoina sekä lehden että MBnetin puolella.