Arvosteltu 6/1995
Tässä arvostelussa esitellään pelit Stalingrad ja Operation Crusader.
Three-Sixty -ohjelmistotalon taloudellisten vaikeuksien keskellä Atomic Software (V For Victory -sarjan tekijät) vaihtoi emoyhtiöön, Avalon Hill Gamesiin, joka on strategialautapelien suuri nimi ja luonut kymmeniä klassikkopelejä. Avalon Hill ei ole ymmärtänyt pätkääkään ohjelmoinnin tasosta, vaikka pelit muutoin olisivat olleet kiinnostavia. Parhaaksi yritykseksi on jäänyt muutaman vuoden takainen Third Reich, kaksinpelinä loistava peli toisen maailmansodan Euroopan näyttämöstä.
Avalon Hillin comeback tietokonebisnekseen on vakuuttava. Peräkkäin julkaistut Operation Crusader ja Stalingrad ovat uuden World At War -sarjan avajaisosat ja siinä määrin samantyyliset, että ne voi käsitellä samassa arvostelussa.
Operation Crusader sijoittuu Afrika Korpsin kunnian päiviin, vuoden 1941 Pohjois-Afrikan taisteluihin, kun Afrikan armeijoiden voimasuhteet olivat vielä tasan ja vain Rommelin taktiikan ylivoimaisuus toi voitot Saksan-Italian armeijalle. Crusaderin keskipisteenä on Tobrukin piiritys, ja brittien Operation Crusader -vastahyökkäys piirityksen murtamiseksi.
Germaanit, italialaiset ja britit vyöryvät pitkin aavikkoa, koukkaillen hietikolla, kaivautuen piiloon ja potien 88-milliskauhua. Kuudessa skenariossa tanssahdellaan aavikolla pienemmistä osanotoista suurtaisteluun. Erityisen haastavaksi pelin tekee sen monitahoisuus - toisaalla pelaajat riuhtovat paikoillaan Tobrukin piirityksessä, kun kauempana käydään liikkuvaa panssarisotaa vastustajan sivustoihin koukkaillen.
Stalingradissa tuhoutui Saksan kuudes armeija ja kolmas valtakunta koki ensimmäisen murskatappion. Kahdeksassa skenaariossa peli näyttää taistelun kaikki puolet, niin talo talolta kamppailusta kaupungin keskustassa kuin koko valtavan pihtioffensiivin, operaatio Uranukseen, jossa puna-armeija pyrkii luomaan jättimotin.
Erityisesti kaksi kaupunkisotaan keskittyvää skenaariota ovat pelin suola. Moista kokemusta ei strategiapeleissä aiemmin ole saatu, sillä ilman To The Volga- ja Rattenkrieg -taisteluja ei yksinkertaisesti tiedä mitä kaupunkisota on. Kolmessa skenaariossa urakoidaan Uranus-kokonaisuuden pikkusektoreilla, joiden menestyksellinen hallinta antaa suurtaistelussa edes pienet mahdollisuudet joidenkin rintamaosien kurissa pitämiseen.
Yhteistä peleillä on perusteellisuus käyttöliittymässä ja pelijärjestelmässä. Järjestelmä on erittäin syvä, ja kokonaisuuteen vaikuttaa suuri määrä tekijöitä, mukaanlukien yksiköiden taso ja varustus, taisteluväsyneisyys ja huollon toimivuus. Jos ei tahdo tehdä kaikkea itse, voi tietokoneen huoleksi jättää suurimman osan tekemisistä, mutta pelaajalla on viime kädessä hallussaan taistelun suuri kokonaisuus.
Erojakin on paljon. Crusader on pataljoonatasoinen, kilometri-heksa-mittakaavalla. Stalingrad vaihtelee 400 m/heksaisista pataljoona-komppania-korttelikahinoinnista Crusaderin mittakaavaan, ja suurimman kampanjan rykmenttitasoiseen 3 km/heksa -järkäleeseen.
Hiiren käyttö on kehittynyt Crusaderin ja Stalingradin välissä huomattavasti näppärämmäksi, mikä tekee Stalingradista mukavamman pelattavan.
Molemmat pelit ovat strategiapelien raskaasta ja parhaasta päästä. Ne vaativat pelaajalta kovaa keskittymistä, mutta tarjoavat erinomaisen tietokonevastustajan ja perinpohjaista taistelujen lumoa ja kamppailun autuutta. Kaksinpeli onnistuu samalla koneella, tai e-mail-optiolla. Stalingradin CD:llä on mukana myös Macintosh-versio.
|
