Arvosteltu 1/1995
D.I.D esittää ylpeänä sikahelpon Epicin jälkeen avaruustaistelupelin, johon brittiläinen goottibändi Alien Sex Fiend sävelsi ja sovitti soundtrackin. Helvetti, taivaallinen helvetti! Romppu pyörittimeen, ämyrit täysille, ja sielu on mennyttä. X-Wing ja TIE Fighter ovat tähteiden sotaa, kun Infernon hillitön hi-tech ryminä pistää pilke silmäkulmassa uusiksi käsitteen ”eeppinen” ja tekee mahtipontiset, hartaan paatokselliset avaruusoopperat naurettaviksi.
Tuskin ihmiskunta on ehtinyt asettua uuteen aurinkokuntaansa, kun Rexxon-olennot ilmestyvät taas kiusaamaan. Epic-hävittäjä, jolla Rexxoneita rökitettiin, toimii pulujen käymälänä, ja kansallissankariksi nousseen komentajan uusi ase on appelsiinimehujäätä muistuttava Inferno-hävittäjä.
D.I.D esittelee uuden näkökulman pelityypin puhkikuluneisiin raameihin. Tyylikkäät välianimaatiot piikittävät ironian säilällä osuvasti avaruussimulaattorien kliseitä. Komentaja ja tehtäviä jakava keisari puhuvat käskyjenjaoissa puppua ja mainiot äänet ovat tärkeässä osassa. Sankarin kuivaa intoa ei pidä ottaa tosissaan. Välikohtauksien hillitty komiikka onkin helpotus tehtävien lomassa, joista leikki on kaukana.
Kunnon avaruushävittäjällä on lento-ominaisuudet, joita fysiikanlait eivät sido. Juuri tämän Inferno tarjoaa. Silmät eivät tahdo pysyä mukana hurjassa menossa, jossa ei ole muita rajoituksia kuin hiirikäden väsyminen - ilotikulla ohjaus on hiirtä jäykempää. Keskivertotehtävä koostuu lukuisista, alati polveutuvista osioista. HOPI-näyttöön virtaa jatkuvasti viestejä, jotka saavat yhdenkin tehtävän kestämään kauemmin kuin Imperiumin kampanjan. Tähtisumu ei ole sodan ainoa näyttämö, sitä ovat myös avaruusaluksien ja rakennelmien sisätilat. Hurjimmat taistelut käydään planeetoilla, joita on kuineen kymmenen. Pääpaino ei aina ole mieletön räiskintä jo Rexxon-ylivoiman vuoksi. TFX:ssä esitelty virtuaaliohjaamo on Infernossa muutakin kuin tehoste. Se on lyömätön apu lukitun kohteen seuraamisessa ja ohjuksien käytössä. Aseet, käyttävoima ja suojakilvet täydennetään sieltä täältä löytyvillä kapseleilla. Ihmiskunnan piina on pitkä, sillä kolme pelimuotoa käsittävät yli 700 tehtävää. Inferno ei ole lineaarinen ja epäonnistumisetkin sallitaan.
Huikea polygonigrafiikka ja suoraan CD:ltä soivat biisit luovat tajunnan räjäyttävän tunnelman. Hämmästyttävät yksityiskohdat kietoutuvat ennennäkemättömän uskottavaksi ja itsenäisesti toimivaksi virtuaalitodeellisuudeksi. Planeetat, joista jokainen on oma ympäristönsä, ovat elämys sinänsä. Merten peittämä Hydra Verdi on paitsi kaunis, myös luonnonilmiöitään myöden todentuntuinen ja ahtaiden sisätilojen sähköinen lataus ja repivä musiikki vie sivustakatsojankin mukanaan. A.S.F:n Nik ja Mrs. Fiend ovat tehneet loistotyötä. Infernon erikoinen soundtrack eroaa radikaalisti tavanomaisista mahtipontisista esityksistä. Hintana on 10 - 50 Mt bufferi kovolla, mutta se on pientä, sillä äänikorttimusiikki on hirveätä.
D.I.D ei sortunut kopioimaan valmiita menestysreseptejä, vaan se loi pelin, joka toimii kaikilla sektoreilla omilla ansioillaan. Pelimaailman syvyys, tehtävien monipuolisuus ja liki täydellinen toteutus nostavat Infernon klassikkopelien kymmenenteen taivaaseen, missä aika ja paikka lakkaavat olemasta merkityksettöminä.
|
Kuvia:
|
