Arvosteltu 1/1995
Panzer Generalilla SSI palaa juurilleen tarjotessaan maasodankäyntiä, jossa pelaajan urakkana on johtaa armeijansa lopulliseen voittoon. PG on yksikkötasoinen strategia/taktiikkapeli, mittakaavana divisioonat ja armeijat. Peli sijoittuu Eurooppaan ja P-Afrikkaan toisen maailmansodan aikana. Se on leivottu SSI:n perinteisellä reseptillä ja SSI onkin PG:llä luomassa uutta sota-klassikkoa, johon pelit seuraavan vuoden parin aikana rinnastetaan.
PG:ssä SSI käyttää SVGA-grafiikkaa, jonka resoluutiota ei ole käytetty valtavan esinemäärän ahtamiseen kullekin ruudulle, vaan yksiköitä kuvaavat ikonit on piirretty niin yksityiskohtaisiksi ja tarkoiksi että kunkin osaston laadun ja jopa tyypin tunnistaa yhdellä silmäyksellä. Kaunista, ja helpottaa pelaamista/taktiikan suunnittelua.
Ulkoasuun on panostettu. Liikaakin strategistin näkökulmasta. Hyvän grafiikan kestää, mutta Battle Islen taisteluosuuksien matkiminen on liikaa. Animaatiot ovat hienoja, mutta hidastavat pelaamista kuten äänitehosteet, jotka ovat SSI:n parasta antia sitten Great Naval Battlesin. Kaiken ekstran voi halutessaan onneksi poistaa, jolloin jäljelle jää pelin erinomainen runko.
Käyttöliittymä on ollut intuitiivinen ja monimutkaisetkin operoinnit tapahtuvat näppärästi reunassa olevan kaksiulotteisen menun kautta. Toiminnot oppii ja ymmärtää jo ensimmäisen opiskelutaistelun aikana, ja kaikki on toteutettu kiitettävän loogisesti.
Pelijärjestelmässä ei ole mitään turhaa - pelkkää luovaa neroutta. Helppo mutta silti monipuolinen järjestelmä mahdollistaa saksalaisen armeijan Blitzkriegin, salamasodan, kontrolloimisen ilman hikivanoja. Pelaaja vyöryy joukkonsa myötä rintamalta toiselle. Yksittäisiä taisteluja voi kamppailla jommalla kummalla osapuolella, mutta kampanjat mahdollistuvat vain saksalaisena.
Osa taisteluista on kireästi toteutettuja, ja ne on pakko voittaa päästäkseen eteenpäin. Kaikki taistelut on luotu valmiiksi, joten ns. juonessa ei ole paljoa heittoja. Häviäminenkin on sallittua. Hyvällä sotaonnella pääsee kolkuttamaan Lontoon ja Washingtonin portteja Wehrmachtin rautasaappaalla ja toisessa ääripäässä viimeiset taistelut käydään Berliinin porteilla. Monet skenaariot on valmistettu pirullisesti, ja voitto saattaa ratketa vasta viimeisellä vuorolla.
Omalaatuisin piirre on mainepisteet, joista pitkälti riippuu taistelujen kulku. Loistavakaan strategia ei tuo tulosta ilman joukkoja, ja niiden määrä/laatu riippuu maineesta. Maineella ostetaan lisäjoukkoja, uusitaan vanhojen varustusta ja paikataan tappioita. Mainetta kertyy voittoisista kampanjoista, tuhotuista vihollisista ja vallatuista kaupungeista. Mainepisteet toimivat erinomaisesti, ja luovat paljolti PG:n ilmapiiriä.
Strategistin näkökulmasta PG:n yksiköt ovat riittävän deltaljoituja, ja koska komennettavana on sekä maa-, ilma- että merivoimia ovat taistelut haastavia ja vahvaa ajattelua vaativia. Pelissä on runsaasti pikkuhienouksia, jotka nopeuttavat pelaamista. Suurimmatkin sodat pysyvät hyvin hallussa, ja esimerkiksi vielä liikkumattomat yksiköt ovat helposti havaittavissa. Historialliset totuudet pätevät PG:ssä prikulleen: ilmaherruus ratkaisee, ja veteraaniyksiköt jyräävät.
Joukoille on kehitetty liki roolipelimäinen kokemusjärjestelmä, jolla viherpeukaloisista alokkaista kehkeytyy yhä tuhoisampi kokonaisuus. Tappioita voi paikata joko vihreillä alokkailla tai hirvittävän kalleilla veteraaneilla. Pelaajan ydinyksiköt siirtyvät taistelujen myötä skenaariosta toiseen, joten pelaaja voi jopa samaistua armaaseen armeijaansa.
Panzer General on yksi niistä harvoista strategiapeleistä, jotka ovat sekä raskaan sarjan aivobodaajan että kadunmiehen mieleen. SSI loi tosi klassikon ja kirsikkana kakussa on aidosti HYVÄ tekoäly. Tietokone on väkevä vastustaja joka osaa pistää pelaajan tosi liemeen.
|
