Arvosteltu 1/1995
Kaksi tuhatta vuotta sitten Sartanit olivat jäämässä tappiolle sodassaan Patryneitä vastaan. Viimeisenä keinonaan he kokosivat voimansa tuhoten maailman. Maailma jaettiin viiteen osaan ja Patrynit lukittiin Labyrinttiin. Jokin kuitenkin meni pieleen, Sartanit katosivat ja Patrynien labyrintti kehitti tietoisuuden, piinaten vankejaan yhä hirvittävämmillä tavoilla. Muutamat onnistuvat pelastumaan, pelaajan - Haplon - tavoin. Hän lähtee tutkimaan hajautettuja maailmoja, etsien niiden kokoamiseen vaadittavia neljää sinettiä. Luvassa ei ole apua ja edessä pelkkä tuntematon.
Peli alkaa tunnelmallisella introlla ja esittelyllä. Tyyli jatkuu pelaajan lentäessä lohikäärmelaivallaan ulottuvaisuusportin läpi, löytäen maailman, jossa tyhjyydessä roikkuu mannerten kokoisia asuttuja lohkareita. Peli alkaa itsensä löytämisellä keskeltä kädenvääntöä, jossa haltiat ja ihmiset sotivat keskenään, kääpiöiden pikkurodun esittäessä hyväksikäytetyn uhrin roolia.
Nykyaikaiseksi seikkailupeliksi Death Gate on erittäin kirjallinen kokemus, kuten Legendin pelit yleensä. Juoni paljastuu ekstensiivisten keskustelujen lomasta, jotka viihdyttävät sekä vetävät puoleensa uusilla paljastuksilla. Myös vaikeusaste on kyetty luomaan sopivaksi, ensimmäisten puzzlejen antaessa sopivasti päänvaivaa ilman yletöntä hiustenrepimistä tosi pulmailun odotuttaessa itseään myöhemmäksi.
Käyttöliittymänä on Legendin vakiojärjestelmä, tuttu esimerkiksi Superhero League of Hobokenista. Esineiden käsittely ja taikominen tapahtuvat kätevästi, mutta jättäen pelaajalle riittävästi mielikuvitusvaraa eri vaihtoehtojen varalle. Hiiren ohella peliä voi kontrolloida myös näppäimistöllä. Myös automaattikartta on erinomainen, mahdollistaen nopean siirtymisen pidemmillä väleillä.
CD-interaktiivimultimediatuotannoksi DG on keskimääräistä aidompi peli. Pakolliset 3D-reitreisaukset toki löytyvät, mutta lähinnä tehosteina. Lopputila on käytetty talkieen, oikein fiksusti kaiken lisäksi ja jättämättä tekstipuolta sivuun.
Legend on hiljakseen virittänyt pelirunkoaan yhä enemmän ”haitek”-suuntaiseksi. Kelvon VGA-grafiikan lisäksi onkin valittavissa SVGA-moodi, jolloin liki koko peli esitetään SVGA-grafiikalla. Tällöin DG kipuaa ketterästi ”kauneimmat seikkailuni” kategorian kärkisijoille. Suurin osa kuvista on stillejä, mutta animointiakin on käytetty jonkin verran, erityisesti hahmojen kasvoja elävöittämään.
|
