Arvosteltu 12/1994
Hype pelin ympärillä ei useinkaan lupaa hyvää. Tätä peliä on kehua retosteltu ja päivitelty sitä, että se ei mahtunut vähemmälle kuin neljälle CD:lle. Seuraa varoituksen sana. Peliä ei kannata yrittäkään pyörittää mopokoneella. Itse käytin testissä 486 DX/66:ta ja silti peli nyki. Jo asennusvaiheessa sain lukeakseni varoituksen sanat: kokoonpanoni oli kuulemma ”OK, mutta ei nopea”.
UaKM on kuin vuorovaikutteinen elokuva. Klisee, totta, mutta tällä kertaa se pitää hyvin kutinsa. Itsetarkoituksena ei ole ollut vain änkeä peliin lukuisia vähemmin perusteltavissa olevia video-otoksia ja kutsua keitosta interaktiiviseksi CD-peliksi.
Pelaaja ohjaa yksityisetsivä Tex Murphya. Tulevaisuuden maailma ja tyypit ovat kova pala toimeksiantoaan hoitavalle Murphylle. Onneksi peliin on saatu mukaan huumoria. Yksityiskyttä yrittää urkkia tietoja vastaantulijoilta kaikilla perinteisillä lapsia vastaan käytetyillä keinoilla: lahjonnalla, suostuttelulla, imartelulla sekä uhkailulla. Vahinko vain, että keskusteluissa on tyydyttävä Accessin luomiin muutamaan vaihtoehtoon. Texin on syytä tutkia tarkkaan ympäristöstä mahdollisesti löytyviä esineitä. Uusi löytö tuo aina mukanaan lisää vihjeitä tutkittavasta tapauksesta.
Näyttelijät ovat esittäneet osansa studiossa, josta heidät on siirretty sähkönä CD-levylle. Myös pelin ääniraidalla käytetään ansioituneita näyttelijöitä. Pelin elokuvamaisuus saa 7 Questin näyttämään Spectrumin peliltä. Myös syvyyttä UaKM:sta löytyy, joten kakku ei ole kaunis vain päältä. Tehtävät ovat visaisia, joskin melko samantyylisiä. Under a Killing Moonin seikkailu etenee marssijärjestyksessä ja jokaisesta onnistumisesta palkitaan pistein. Hahmo liikkuu moitteettomasti pelaajan käskytyksen myötä.
On vaikea päättää onko Under a Killing Moon erittäin hyvä peli vai vain teknisesti vaikuttava teos. Ainakin minä pelasin sitä tunteja yhteen menoon.
|
