Arvosteltu 12/1994
Accolade kerskuu uutta peliään rinta rottingilla, valtavin ylisanoin ja teknisin oivalluksin. Ja kyllähän sykkelimania nätti onkin - toista yhtä upeaa moottoripyörän selkään päästävää rallipeliä ei löydy. Eikä sen puoleen auto-, vene- tai suksipeliäkään. Paljon nättejä kuvia. ja väliin renderoituja animaatioita ja scenejä, joissa on muutamia todella upeita esityksiä.
Tekijät ovat ajelleet videokamera autoon teipattuna pitkin poikin tienpätkiä, jotka löytyvät CD:ltä latautuvina pelitaustoina. 400 Mt kaikkiaan. Vaikuttavaa. Ja törmäillessä näytetään motskarikilpailuista kerättyjä kolarivideoita.
Ihmekös että käsi tärisi tikkuun tarttuttaessa? Tärinä jatkui myös dossiin palaamisen jälkeen, mutta eri syystä. Kun silmät viimein hahmottivat taustagrafiikan ja renderointien lomasta pelin, sen huomasi koostuvan kovin yksinkertaisesta pöristelystä. Persoonallisia yksityiskohtia toki löytyy, kuten ”hienoja” vastaantulevia kuppelwageneita, lehmiä ja muita maanteiden törppöjä.
Huuman hetkiä toki syntyy, mikäli peliin oikein syventyy, kuten kahden rekan välistä pujahtaessa; toisella puolen rotko, toisaalla kallio. Erittäin positiivista on mahdollisuus teloa toisia pelaajia, sen sijaan että muut rusentaisivat pelaajan tien pintaan. Ja moisesta voi jopa saada bonuksiakin! Toiset motoristit ajavat yhtä surkeasti kuin pelaaja, kaatuillen ja kolaroiden omia aikojaan. Hyvä pointti.
Puutteistaan huolimatta Cyclemania olisi ihan aidosti hyvä peli, mikäli vain kontrollit toimisivat. Nyt joystickissä on käytössä neljä toimintoa - kaasua, jarrua, oikealle, vasemmalle. Kuusnelosenkin vastaavat pelit ohjautuivat pehmeämmin.
Peli ei vaadi hirveitä, hyvä 386 ja 4 Mt muistia riittävät, mutta CD-aseman on oltava tuplanopeuksinen, muuten maisemat tahmivat pahasti. Tuplaten tunnelma onkin mukava, kauniiden maisemien lipuessa ohitse moottorien vonkuessa mailinälälleen tyydytystä. Taustamusiikkikin potkii, vaikka on se aika yksitoikkoista pidemmän päälle.
|
Kuvia:
|
