Arvosteltu 4/1994
Tuhannen vuotta liki eristyksissä piileskellyt Elsopean valtakunta vaikuttaa tehneen temput koko sivilisaatiolle. Jollain tavoin suunnaton armeija demoneita, on lähtenyt liikkeelle Elsopean suunnalta hyökäten ensi töikseen Tormisin valtakunnan kimppuun. Muu maa rojahti hyökkäyksen edessä, ja nyt armeija jo piirittää itse pääkaupunkia. Hätä on suuri, sillä kaupunki ei pysty torjumaan päättäväistä hyökkäystä. Kaupungin hallinto nimittää pelaajan, kapteeni Gustavuksen, tehtävään josta riippuu Tormiksen ja kenties koko sivilisaation kohtalo.
"Kerää ympärillesi joukko sotureita. Etsi kaupungista ulos johtava reitti. Etsi Attienasissa nähty elsopealainen, ja purista hänestä tiedot ulos. Pelasta meidät." Daemonsgate on ollut työn alla pitkään. Esitysvideoita näytettiin jo pari vuotta sitten. Viivästyksen näkee pelistäkin, sillä siitä onkin aikaa kun näin vanhantyyppisiä roolipelejä on tullut vastaan. Plussan arvoinen asia, sillä ehkä tällä kertaa pääpaino on itse juonessa ja pelissä, eikä hämmästyttävissä varjostuksissa, uskomattomissa 3D-rutiineissa tai ruudunpäivityksen hitaudessa 486:lla.
Peli tuo mieleen Ultima V/VI-risteytyksen - positiivisessa mielessä. Lintuperspektiivi, tietty antiikkinen ulkoasu ja muut hassut yksityiskohdat vetävät tiukan eron nykypäivän hypermegaseikkailuihin. Tämä on nopeaa, ja jopa toimii vaatimattomammissakin koneissa.
Järjestelmältään DG on tyypillinen RPG, tietyin omaleimaisuuksin. Puhesysteemi on hyvä ja avainsanapohjainen, mutta avainsanoja voi poimia hiirellä toisten puheista talteen. Kyvyt ja ominaisuudet eivät herätä uusia tuntemuksia, mutta demonien loitsiminen on vänkää.
Vakavaksi ongelmaksi osottautuu käyttäjäystävällisyys, joka voisi olla hurjasti toimivampi. Nyt pelaaja on tuskallisessa välikädessä. Joko hiiri-, joystick- tai näppäinohjaus, ei välimuotoja. Kaikki ovat hankalan kankeita, eikä käytössä ole edes pikanäppäimiä jotka nopeuttaisivat peliä. Käyttöliittymään on muutenkin onnistuneesti tungettu niin idioottimaisia toimimattomuuksia että itku pillahtaa.
Daemonsgate olisi ollut iloinen tapaus roolipelimaailmassa, mikäli käyttöliittymä vain olisi ollut toimiva. Peli vetoaa sisällöllään eikä ulkokuorellaan - eikä tottavie ainakaan pelattavuudellaan. Muuten tätä olisi voinut suositella.
|
