Arvosteltu 3/1994
Maapallo vuonna 2023. Avaruusalus rysähtää napajäätikölle ja ensimmäinen, kaivattu yhteys on syntynyt. Huoli kuitenkin herää. Maailmankaikkeus on siis asuttu. Keitä siellä on ja mitä ne tahtovat? Alus varustetaan ja projekti Nomad starttaa. Yksi mies lähtee tutkimaan maailmankaikkeutta.
Project Nomad tuo mieleen vanhan kunnon Star Control II:n. Saman idean mukaan yksi avaruusalus lähtee koluamaan maailmankaikkeutta, käyden kauppaa, hankkien tietoa ja tekniikkaa, taistellen, varustellen alusta ja turvaten ihmiskunnan olemassaolo tuntemattomilta vaaroilta. Käynnissä on suuri rotujen välinen sota. Idealtaan identtinen peli, mutta toiminnaltaan Project Nomad on täysin erilainen.
Nomadin käyttöliittymä on näppärä luomus. Hiiren ja näppäimistön luotsaaamana pelaaja ramppaa tiensä läpi hyvin suunniteltujen valikoiden. Toiminta tapahtuu reaaliajassa, joten välillä saa olla vikkeläsorminen, etenkin vihamielisten alusten läsnäollessa. Mainio piirre pelissä on se, että pelaaja joutuu opettelemaan kaiken kokeilemalla, sillä alienin aluksen mukana ei tullut käyttöohjeita.
Avaruustaistelut ovat aika erikoisia. Vektoreilla kuvattujen vihollisalusten pyöriessä ympärillä lauotaan ohjuksia, mutta suurin riesa on ammusten rajallisuus - töitä saa puskea, jotta ohjuksia riittäisi hengenpitimiksi. Galaksi ei tunne valuuttaa, ja vaihtokauppa on tie menestykseen - tinkiminen ja eksoottiset tuotteet (suklaa maistuu) varmistavat kassavirran riittävyyden. Kaupankäynnin lomassa eliöiden kanssa keskustellaan, udellaan galaksin tilanteesta ja muista kiinnostavista aiheista.
Grafiikka on enimmäkseen kohtalaista, paikoitellen komeaakin, mutta tähdistöstä tulee mieleen lähinnä onnettomat tähtikentät nebademojen alkuajoilta. Äänet ovat aika mitäänsanomattomia.
Project Nomad on Se suuri avaruusodysseia, sitten tähtikontrollikakkosen. Pelistä puuttuvat tyystin privateermaiset monikymmenmegaiset välianimaatiot, mutta sen parempi - Nomad peittoaa moiset mammutit sisällössä ja pelattavuudessa 2-1.
|
