Arvosteltu 3/1994
Rien d'important! Edellinen AITD oli pieni mullistus pelimaailmassa. Sen tuore lähestymistapa seikkailusektoriin herätti huomiota, puhumattakaan Cthulhu- ja kauhuelementeistä. Jatko-osassa sankari, Edward Carnby, on zombiemaisen jengin kintereillä, tavoitteenaan pelastaa 8-vuotias Grace jengin ja One Eyed Jackin kynsistä.
Deux jours plus tard... Mutta yliluonnolliset voimat eivät ole toimettomia, tälläkin kertaa Carnby joutuu vastakkain elämää suurempien ihmeiden ja kauhujen kanssa.
AITD 2 on edeltäjänsä veroinen pelipaketti. Pelijärjestelmä on identtinen, kuten grafiikan ja äänenkin taso. Pahuksen näyttävää ja vaikuttavaa, karvat nousevat pystyyn ja hiki lentää.
Je me sens mal... Vaikeustaso on hiukkasen kovempi kuin edeltäjässä. Pelaaja joutuu heti alussa karmeaan labyrinttiin, henki uhkaa liueta joka kulman takana ja hermokarvat käristyvät. Tunnelma vain tiivistyy kun salaisuuksien verho alkaa raottua, ja pimeä voodoo kiristää otettaan pelaajan henkirukasta.
Plutot coriace! Komea seikkailu, jota ei käy väheksyminen, siitäkään huolimatta, että arvostelukappale oli ranskankielinen, eikä allekirjoittanut tajua kielestä muruakaan. Fin.
|
