Arvosteltu 1/1994
3-D Wolfensteinin grafiikkarutiinit saavat tällä kertaa ympärilleen Terminator-aiheisen juonen. Tulevaisuudesta tullut Terminaattori on onnistunut sotkemaan menneisyyden aikalinjan. Pelaaja lähetetään perään pelastamaan mitä pelastettavissa on. Sankari saapuu kuitenkin liian myöhään. SkyNet on jo täydessä vauhdissa ja ihmisiä jahdataan kuin rottia. Pelaaja soluttautuu terminaattorien päämajaan ja pistää täyden rähinän päälle.
Pelin juoni on alusta asti selvä. Tuhoa kaikki mikä liikkuu ja yritä selvitä hengissä. Rakennuksessa on melkoinen kasa tasoja, joista joissakin on pulssilaserkiväärin osia, joita tarvitaan lopputaistelussa. On selvittävä äkkiä sellaisen tason läpi, jossa kiväärin osia ei ole. Tutkittava kaikki huoneet sellaisesta tasosta, jossa on osia. Jokaisen tason alussa peli ilmoittaa, löytyykö sieltä aseen osia.
Alussa pelaajalla on pahalainen 9 mm Beretta ja parikymmentä panosta. Lisää paukkuja löytyy huoneista (kuten myös järeämpiä aseita) ja satunnaisesti tuhottujen robottien jäännöksistä. Arsenaaliin kuuluvat myös Spas 12 -haulukki, AK-47 -konepistooli, Uzi, kranaattikivääri, MiniGun (sellainen kuin Arskalla T2:ssa) ja pari muuta torrakkaa. Panosten loppuminen on ikävä yllätys, niiden kanssa on oltava säästeliäs.
Id Softwaren grafiikkarutiinit ovat kehittyneet aimo askelen sitten 3-D Wolfensteinin. Terminator Rampagessa ne luovat todella selkäpiitä karmivan tunnelman. Tätä edesauttaa loistava musiikki, joka muuttuu tasolta toiseen siirryttäessä sekä pelitapahtumien mukaan. Tavallisen SoundBlasterin kautta kuultuna musiikki ei vakuuta samalla tavoin kuin General Midi -kortin kautta soitettuna.
|
