Arvosteltu 12/1994
Pitkästä aikaa jotakin jännittävää ja omaperäistä Psygnosiksen tuutista. Ecstatica on kuin raikas tuulahdus tasapaksussa pelitarjonnassa ja se nostaa Psygnosiksen jälleen pelitalojen terävimpään kärkeen.
Ensimmäisenä pelaaja huomaa Ecstatican kauniisti vierivät taustat, huikeasti animoidut hahmot, jännän ilmapiirin ja loistavasti ohjailua tottelevan hahmon. Digitoidut näyttelijät? Pah, tätä lähemmäs seikkailun tunnelmaa ei voi tietokonemuokatulla ympäristöllä päästä. Homma vaati roppakaupalla kunnon vanhanajan ohjelmointitaitoa sekä paljon unettomia öitä.
Ecstatican pelikoneen loi Andrew Spencer ja se vei häneltä noin viisi vuotta. Pelin 80 hahmoa on luotu ellipsoiditekniikalla ja ne liikkuvat luonnollisemmin kuin tavanomaiset polygonihahmot. Hahmot elelevät omaa elämäänsä, ellei pelaaja ohjaa niitä tai toimillaan vaikuta niiden elämään. Jos sankari (tai sankaritar) pudottaa jotain kädestään, hän voi löytää sen myöhemmin samasta paikasta. Samoin kerran avatut ovet pysyvät avoimina. Hahmon sulavia ja pehmeitä liikkeitä ohjaillaan kursorinäppäimiltä. Peli-ilon edellytyksenä koneelta vaaditaan hauista ja ruudunpäivitykseltä nopeutta.
Pelialue on valtava ja tarjolla on useita katselukulmia seikkailun tapahtumiin. Hahmoa voi pyörittää ympäri, sen voi lähettää juoksemaan, ryömimään, jopa sipsuttamaan salaa varpaillaan. Taistelussa käytössä on vasen sekä oikea koukku ja päällekarkaus. Hahmo voi myös tarttua kättä pidempään tai ottaa käyttöönsä loitsut. Energiapalkkia ei ole, mutta voimien hupenemisen huomaa hidastuneista liikkeistä. Energia palautuu levolla, ravinnolla, lääkkeillä tai parantavalla loitsulla.
Ecstatica etenee melkoisen lineaarisesti tapahtumasta toiseen heittäen pelaajan eteen tehtäviä, jotka on ratkaistava eteenpäin pääsemiseksi. Näin pelaaja tietää aina mihin on hahmollaan pyrkimässä. Pelin kynnys on matala ja alussa pelaaja voi kierrättää omaan tahtiin hahmoaan kylässä tutustuen kylän asukkeihin.
|
